Sunday, 15 March 2009

Ohjelma pähkinänkuoressa

Musiikintekijöissä on tarkoitus treenata mahdollisimman paljon soittamista ja tutustua tekniikkaan, jolla hyvät biisi-ideat saadaan näppärästi kasattua kokonaisuuksiksi. Normaalin koulutyön ohella toteutettavan ohjelman puitteissa ehtii 1-3 vuoden aikana harrastaa ja oppia paljonkin. Mietin pitkään mistä näkökulmasta tätä kannattaa lähestyä ja päädyin seuraavanlaiseen hahmotelmaan.

Studiotyöskentelyssä tutustutaan...

  1. Äänitystekniikoihin, eli miten esim. mikrofonit valitaan ja miten niitä käytetään eri instrumenttien kanssa.
  2. Ohjelmistoihin ja miksaukseen, eli miten ääni tallennetaan, mitä sille voidaan sen jälkeen tehdä ja miten eri ääniraidoista saadaan aikaiseksi kokonaisuus, jota voidaan sanoa biisiksi.
  3. Akustiikkaan, eli miten tiloissa voidaan parantaa äänenlaatua, jotta soitto- ja kuuntelukokemukset ovat mahdollisimman miellyttäviä.

Käytännön kokeilu on aina paras tapa oppia mutta studiotyöskentelystä kannattaa myös lukea. Hyvä perusopas kotistudiotyöskentelyyn on mm. Modern Recording Techniques. Toisena tietolähteenä voin suositella Sound on Sound aikakausilehteä. Suomalaisista musiikkilehdistä Riffi keskittyy myös kotistudiotekniikkaan. Kotimaisen muusikoiden.net-sivuston keskustelupalstalta voi löytää myöskin hyviä vinkkejä kotistudiotyöskentelyyn.

Aikaa ja tilaa on tietenkin myös tärkeimpään, eli soittamiseen ja säveltämiseen. Jos kysyttävää ilmenee niin saa rohkeasti ottaa yhteyttä: jussi.kangasluoma(ät-merkki)rko.fi

Oma studioni

Kun tarkoituksena on opettaa studiotyöskentelyn perusteita niin on varmaan paikallaan kertoa hieman omasta taustasta sillä saralla. Olen n. 15 vuoden ajan harrastanut musiikkia ja suurimman osan siitä myös tutustunut studiolaitteistoihin ja -tekniikoihin. Tässä ajassa tavallisille tallaajille on suunniteltu yhä enemmän huokeita kotistudiovehkeitä ja itsekin olen niitä keräillyt. Alla kuva omasta nurkkauksestani.

Tietokonepohjaisen kotistudion ytimessä porisee tietenkin itse tietokone, sekä laite, jolla instrumenttien signaali muutetaan digitaaliseen muotoon. Termiä äänikortti ei enää nykyään käytetä niin paljon, johtuen varmaankin siitä, että ne eivät ole kotistudioissa korttien muodossa. Puhutaan ennemminkin USB tai FireWire ääniliittymistä (audio interface). Alla kuva omasta laitteistosta, joka koostuu (alhaalta ylöspäin) itse kasaamastani koneesta, Behringerin esivahvistimesta ja kompressorista sekä Phonicin Helix Board MKII mikseristä, josta löytyy FireWire liitäntä.

Jotta ääni saadaan tallennettua ja muokattua mukavaan muotoon, tarvitaan ohjelmia joilla se onnistuu mahdollisimman kätevästi. Sekvensseriohjelma on kotistudion ydin. Sillä saadaan monta ääniraitaa toimimaan hyvin yhdessä ja koottua niistä lopullinen biisi. Näitä ohjelmia on markkinoilla tarjolla lukuisia. Hinnat vaihtelevat muutamasta kympistä useaan sataan euroon. Itse olen päätynyt Cakewalkin Sonar-sarjaan. Ohjelmien monipuolisuuden takia englannin kielessä on sekvensserin sijaan alettua puhua digitaalisesta äänityöasemasta: DAW (Digital Audio Workstation).

Virtuaali-instrumenteilla tarkoitetaan ohjelmia, jotka toistavat MIDI-ohjeita ja tuottavat sitten eri instrumenttien ääniä. MIDI-koskettimilla pystyy kotistudiossa soittamaan lukuisilla piano- ja urkumalleilla Bösendorferista Hammondiin. Omassa koneessani pyörii Native Instrumentsin B4 sekä Modarttin Pianoteq. Jos rumpujen soitto ei suju, niin siihenkin vaivaan on mutkattomia vaihtoehtoja. Toontrackin EZDrummer ohjelma lisäpaketteineen on näppärä tapa saada mukavia rytmejä sointujen taustalle.

Koska näiden ohjelmien kanssa yleensä kuluu pitkät pätkät säädellessä niin kannattaa tehdä työpisteestä mahdollisimman mukava. Hyvät kaiuttimet auttavat kuulemaan oman musiikkisi mahdollisimman selkeästi. Alla kuva omasta työpisteestäni ja siitä myös huomaa kuinka paljon näyttötilaa ohjelmat vievät.

Tämän lisäksi löytyy pieni valikoima mikkejä. Shuren SM58 on hyvä ja kestävä mikrofoni moneen käyttöön. Laajakalvoinen kondensaattorimikki herkempää työskentelyä varten sekä stereopari pienikalvoisia kondensaattorimikkejä.

Viimeisimpänä lisäyksenä rakensin vanhoista rummuista hiljaiset kerrostalokelpoiset sähkörummut, joilla pystyy kontrolloimaan rumpusoftaa koneella. Koko tämän systeemin avulla pystyy siis pitämään vaikka täydet bänditreenit (kokeiltu on) kerrostaloasunnossa ja silti nauttia naapurisovusta. Alla kuva rumpukokonaisuudesta.

Tärkeintä on tietenkin harjoitella runsaasti soittamista ja/tai laulamista. Kotistudio harvoin tekee kenestäkään ainutlaatuista biisinikkaria vaan ainoastaan helpottaa järjestämään ideoita kokonaisuuksiksi. Raudaskylän Musiikintekijöissä on tarkoitus siis tutustua kotistudioon työkaluna, treenata mahdollisimman paljon ja tehdä biisi-ideoista valmiita teoksia.